Helmikuun lopulle ajoittuneen katsastuksen takarajan lähestyessä oli kuitenkin tartuttava härkää sarvista ja tehtävä jotain. Monen muun pienemmän vian lisäksi ainakin jarruissa oli sanomista käsijarrun ja takajarrusatulan osalta. Lisäksi parempi puolisko ajoi sopivasti takalaakerin niin loppuun, että rengas oli irtoamaisillaan ja vaihtotyö oli suoritettava autokatoksessa pakkasen vallitessa. Uusiksi menivät akselitappi, jarrulevy, jarrupalat ja satula, jonka jälkeen auto päästiin ajamaan 50 km päähän tallille.
Tallilla Passattiin vaihtui vielä molemmat etutukivarret puslineen ja nivelineen, oikea takajarrusatula sekä vasen takajarruletku, jarrupalat ja laakeri. Vasen takajarrusatula purettiin ja herkisteltiin.
Seuraavan viikon alussa Pasuuna vietiin konttorille lopun vikalistan ja kuukauden lisäajoajan saamiseksi. Tiedossa olevia vikoja olivat ainakin kuskin ajovalon toimimaton säätömoottori, naarmuinen tuulilasi, toimimaton peruutusvalo sekä mahdollisesti liian kuluneet etujarrut. Kyseessä oli allekirjoittaneen ensimmäinen Volkkarin ja dieselauton katsastusreissu.
Heti alkajaisiksi savutustestin yhteydessä inssi polkaisi koneesta komean savupilven. Ei ole hirveästi viitsinyt kylmillä keleillä autoa kenkiä, joten karstaa oli hieman kerääntynyt, kuten maahan kerääntyneestä noesta huomasi. Katsastusprosessin myötä inssi löysi ennalta tietämäni vikojen lisäksi vielä muutaman lisää ja lopulta kasassa oli yhdeksän rivin vikalappu (5 hylkyä, 4 kehotusta). Ainoana yllätyksenä tuli takarekisterikilven palaneet valot. Lisäksi uusi takajarrusatula oli mennyt -25 asteen pakkasilla jäähän ja herkistelty takajarrusatula vuosi käsijarruvivun akselin välistä. Luvassa siis pientä näpertämistä ja lisämenoa, mutta eiköhän tuo seuraavalla kerralla mene läpi. Kuukausi korjausaikaa!
